TURKKI ILMAN TURISTIFILTTERIÄ
KAHDEN KAUKAISEN KULTTUURIN SAMANKALTAISUUDET
ILONA TUOMALA
Halpalentoyhtiön koneessa matkalla Antalyaan matkustajat ovat hyvällä tuulella ja juttelevat epäsuomalaiseen tapaan tuntemattomille kanssamatkustajille. Kone on tupaten täynnä. Ihmiset ovat jo lomatunnelmissa ja tilaavat oluita sekä kuuntelevat yhdessä kuulokkeilla musiikkia.
“Me emme jää Antalyaan, jatkamme matkaa Siden suuntaan.”
“Me menemme bussilla Alanyaan.”
Kuuntelin toisten matkaajien keskusteluja hetken ja ymmärsin nopeasti, että olemme melkein ainoita koko koneessa, jotka jäävät tämän lennon määränpäähän Antalyaan.
Antalya on yli miljoonan asukkaan kaupunki, joka on itsessäänkin suosittu lomakohde vanhoine kaupunkeineen ja rantoineen. Mutta, kaupunki on suuri, hektinen ja äänekäs, toisin kuin Alanya ja Side, jotka molemmat kuuluvat Antalyan maakuntaan.
Alanya ja Side ovat luotuja turisteille. Etenkin Alanyassa on erittäin helppoa lomailla vaikka pelkällä suomen kielellä, sillä kaupungista löytyy baareja ja ravintoloita suomalaisille vartavasten. Vuonna 2025 Turkki oli tilastojen mukaan suomalaisten lomailijoiden kolmanneksi suosituin lomakohde ja syy varmaan löytyy osittain matkustamisen helppoudesta.
Olen itse matkannut Turkkiin muutaman kerran ja päässyt kokemaan turkkilaista kulttuuria ja elämää hyvin läheltä. Suomea ja Turkkia yhdistää yllättävän monia asia, ja ehkäpä juuri nämä yhtäläisyydet ovat yksi syy siihen, miksi Turkki on edelleen suomalaisten suosima lomakohde.
Suomalaisia turisteja houkuttelee suuret hotellit ja rannat, mutta mitä löytyy kun katsotaan Heikinbaarin ja turistikohteiden yli syvemmälle Turkin kulttuuriin?
Turkin ja Suomen yhteinen historia on pitkä.
Ottomaanien valtakunta oli yksi ensimmäisistä valtioista, joka tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Itse asiassa Suomella ja Turkilla on enemmän yhtenäisyyksiä kuin ensisilmäykseltä olettaisi.
Ensinnäkin, suomalaiset tunnetusti ovat kahvin juonnissa tilastojen kärjessä ja turkkilaiset taas pitävät kärkisijoja teen juonnissa. Toiseksi, ja hieman yllättävästi Turkissa on vuodesta 1928 asti luettu kirjaa, joka kertoo Suomesta.
Suomi, valkoisten liljojen maa on teos Grigori Petrovilta, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1923. Tämä kirja on vielä 2020-luvullakin bestselleri Turkissa.
Mutta miksi ihmeessä Turkissa luetaan alunperin Serbian kielellä julkaistua venäläisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, joka kertoo Suomesta?
Kirjan turkin kielisen version julkaisun aikaan vuonna 1928 ajateltiin, että teos oli luotu Turkin uutta valtiota ajatellen. Turkin koulutusalalla oltiin sitä mieltä, että turkkilaiset ja suomalaiset olisivat osittain samaa syntyperää, joten myös valtioiden kohtalot ja kehityssuunnat tulisivat olla samat. Suomea kuvailtiin Turkin serkkuna ja Turkkia verrattiin Suomen isoveljeksi.
Oli suuri ilo, että tämä kirja kirjoitettiin, sillä Turkin uusi valtio saisi oppia teoksesta ja seurata sitä kuten ohjenuoraa, kertoi turkkilainen opettaja İsmail Habib vuonna 1928.
Kirjaa luetaan Turkissa kouluissa ja kuulemani mukaan itse Turkin ensimmäinen presidentti Mustafa Kemal Ataturk tahtoi kirjan opetussuunnitelmaan.
On siis hyvin mahdollista, että matkustaessasi Turkkiin paikalliset tietävät kotimaastasi enemmän kuin osaisit arvatakkaan.
Turkissa kahvikulttuuri on hyvin vahvasti näkyvissä, kuten Suomessakin. Turkissa se vain näkyy hieman eri muodossa. Sen sijaan, että kaikki keittäisivät kotona Moccamasterilla kahvinsa, ihmiset kokoontuvat lukuisiin kaupungin kahviloihin rupattelemaan ja kahvittelemaan.
Toinen vastakohta Turkin kahvikultuurille löytyy kellonajasta. Suomessa kahvia juodaan aamuisin ja päivisin, Turkissa iltaisin.
Viikonloppuiltaisin ajellessa Antalyan rantatietä pitkin voi havaita kuinka jokaikinen kahvila on täynnä. Niin täynnä ettei vapaita pöytiä ole. Yksi syy tähän löytyy tietenkin ilmastosta.
Antalya on heinäkuussa päivisin niin lämmin, ettei ketään huvita istua ulkona juomassa kahvia (mutta jostain syystä kuuma tee kelpaa kellon ympäri vaikka ulkona on 40 astetta lämmintä). Vasta illalla auringon laskettua ja ilman viilennyttyä kahvilat täyttyvät.
kun ulkona on kuuma kannattaa juoda vielä kuumempaa teetä, jotta ilma tuntuisi viileämmältä
Kuuman teen juominen kellon ympäri on Turkissa hyvin yleistä. Itse asiassa tee juodaan yleensä niin nopeasti ja kuumana, että oma kieleni palaa joka kerta, kun yritän pysyä paikallisten tahdissa.
Teen juominen kuuluu jokaisen aterian loppuun. Aivan kuten Suomessa päivällisen jälkeen juodaan kupilliset kahvia. Jokaisessa ravintolassa tarjotaan aina teetä ruoan jälkeen. Eikä tarvitse olla välttämättä edes ravintolassa. Teetä tarjotaan myös esimerkiksi parturissa, koruliikkeissä ja optikolla.
Tähän moni suomalainen voi varmasti samaistua. Teen juonti on Turkissa kulttuurillisesti yhtä tärkeää kuin kahvittelu Suomessa.
Teen juomiseen liittyen Turkkilaisilla on oma sanontansa: kun ulkona on kuuma kannattaa juoda vielä kuumempaa teetä, jotta ilma tuntuisi viileämmältä.
Turkin taloudelliset ongelmat ja inflaatio ovat nostaneet Turkissa hintoja. Maa ei siis ole enää halvin matkakohde.
Jotkut asiat maksavat paljon enemmän kuin Suomessa, kun taas toiset asiat eivät tunnu suomalaisen kukkarossa missään. Esimerkiksi elektroniikka on paljon kalliimpaa Turkissa, mutta aski tupakkia maksaa noin kolme euroa. Ravintoloissa syöminen ja shoppailu on aika lailla saman hintaista kuin Suomessa.
Turkin ja Suomen samankaltaisuudet selvästi vetävät molemma maan asukkaita puoleensa. Molemmat kulttuurit ovat ensi silmäykseltä hyvin eri näköisiä, mutta tarkemmin katsottuna samankaltaisia tärkeitä tapoja ja perinteitä löytyy kummastakin.